Odotin niin innolla tätä päivää, mutta suunnitelmat peruuntui. Olisin halunnut nähä pitkästä aikaan hyvää ystävääni.. No aina ei voi suunnitelmat toteutua! Mutta se miten Hän perui sovitun tapaamisemme, otti ennen kaikkea päähän. Miksi sun täytyi valehdella, okei voihan sinulla ihan hyvinkin olla ''menoja'', mutta niistä olisi voinut kertoa päivää aiemmin, eikä silloin kun meidän piti nähä.. Okei ehkä mä tyrkytin itseäni sinne kyläilee, ensin sanot ei tänään, joten otin helpon aseen käyttöö, ''tuon keksejä''. Ja johan nappas! Okei voit tulla.. Hmm.. Niin just, niin varmaan.. Joten kiitti ihan kovasti, että peruin kaiken muun sun takia. Tietenkin tää vihastuttaa, olisin halunnut viettää ystävänpäivän ystävien kera tai ystävän kanssa! Välillä miusta tuntuu ettet edes halua mua nähä. Ja käytät aina ne samat tekosyyt/valheet. Luuletko oikeasti etten muka huomaa milloinka valehtelet? Oikeasti?! Ei millään pahalla, mutta sä oot maailman surkein valehtelija. Ja silti yksi parhaista kavereistani. Ja sen takia tämä onkin niin vaikeaa! Haluaisin sanoa joitakin asioita suoraan sinulle päin naamaan, mutta se miten sä reagoisit niihin, niin.. No sanotaan näin, et osaa käsitellä suorapuheisuuttani, etkä osaa arvostaa sitä miten paljon yritän ja uhraan aikaani sulle. Sä oot ainoa niistä ystävistä, joka peruu melkein aina tapaamiset, 95% -varmuudella voin sen tänne ainakin mainita. Ja jos sä luet tämän blogimerkinnän, ja tajuat että tää teksti käsittelee sua, niin mä pyydän (älä suutu). Oot yhä mulle tärkee ystävä, mutta välillä et vain tajua sitä miten onnekas olet.. Monesti on tehnyt mieli katkaista tää ystävyys, mutta takaraivon järki sanoo vastaan. Ehkä sä muutat vielä noita tapojasi, ja alkaisit arvostamaan ystävyyttä vähän enemmän. No näin mä sinusta ajattelen. Ja hei mä en ole luovuttaja, siksi kai mä vielä niin paljon yritänkin vaikka välillä mulla palaakin hermot sun kanssas. Joten hyvää Ystävänpäivää, ja älä vihaa mua!