Musiikki raikaa, tiskit saavat kyytiä. Joku naapurissa poraa seinää. Ajattelen, että ei helvetti, EI TAAS! Eilenkin tuli luettua tekstiviestit väärin. Ei pitäisi valvoa ja silti valvon. Kuka minua vahtii? Kuka valittaa? Minusta ei pidetä huolta, olen aikuinen ja itse omista valinnoista usein miten vastuussa. Näin asia vain on, että jossain vaiheessa ikää kukaan ei ole katsomassa olkapäänsä yli, turvaamassa selustaa! On se hyvä, että asia on näin. Joskus on opittava elämään yksin. Nykynuoret ja nuoret aikuisevat luulevat itsestään liikoja, luulevat tietävänsä kaiken, mutta asia ei ole näin! Juttelin tänään yhden frendini kanssa pitkään puhelimessa, oli juuri muuttanut ensimmäiseen omaan kämppäänsä. Kyseli kaikenlaista, kuten mistä voi hakea apua raha-asioissa, keneen voi kääntyä, mihin ottaa yhteyttä jos tulee kämpässä ongelmia. Onneksi tiedän näistä edes jotain, ei se kolme vuotta yksin asumiseen ole mennyt hukkaan. Siitä oppii vaikka mitä! mm. löytää itsestään sellaisia asioita, joista ei olekaan niin tietoinen kuten onkin riippuvainen jostakin. On se ihanaa, että minustakin on edes johonkin kuten neuvomiseen. Nyt en tunne itseäni niin tarpeettomaksi. :)