Ensimmäinen suru joka koetaan perheissä on usein miten isovanhempien pois meno. Joskus ystävä nukkuu pois, tai perheessä tapahtuu tragedia jota ei osata aavistaa/odottaa. Suru on vahva ja pelottava asia. Olen menettänyt tavallaan jo vanhempani tuolle surulle. Siitä ei sovi puhua julkisesti, tai muuten saan heidät itkemään, tai vielä pahempaa! Sulkeutumaan kokonaan.. Vaikka perheessäni on vaikea alkoholiriippuvuus, se ei tarkoita sitä että uusi pullo aina hädän hetkellä korkataan. Mutta joskus se on välillä sitä (ei aina). Minun on vaikea katsoa sivusta, kuinka omat vanhempani juopottelevat vapaa-ajalla surkeaan oloonsa. Mutta hei, he ovat aikuisia. En voi vain astua heidän suruunsa ja kieltää sitä viimeistä oljenkortta joka saa tuskan hetkeksi siirtymään pois, mutta palaa aina takaisin vahvempana ja vielä pahempana. Minulta meni jo hermot yhden vanhemman kanssa, tai oikeastaan katkaisin välit tämän henkilön suhteen. Ei sovi tulla elämääni noin vain pakkaa sekottamaan ja sitten taas kadota! Ehei, se ei käy, en suostu siihen! Elämään on sitouduttava ja hyväksyä ne pahat asiat ja hyvät. Pelkään joka päivä, että muutun heikommaksi ja korkkaan pullon, koska se olisi helpoin ja nopein tapa saada tuska kuriin. En halua sitä! En halua tulla viinan orjaksi niin kuin vanhempani, sekä muutama muu tuttu, sukulaiset, ystävät.. Turha esittää vahvaa, totta, en aijo siihenkään rooliin suostua. Olen heikko, mutta myönnän sen. Jotkut sanoo sitä viisaudeksi myöntämällä olevansa heikko, vaikka oikeasti onkin vahva moneen muihin verrattuna. Kadehdin niitä joilla on hyvät välit molempiin vanhempiinsa. Kumpa minullakin olisi.. Jos saisin oman perheen, en tiedä miten siitä selviytyisin. Pelkään, että se voisi jopa toimia eräänlaisena katkasijana, joka napin painautumana käynistäisi minussa jonkinlaisen addiktion alkoholin suhteen. On tehty jopa lukuisia tutkimuksia, että ne joilla on alkoholisti vanhemmat, niin olisi suurempi riski sairastua itse alkoholistiksi. En halua kulkea sitä kivistä ja karuista tietä yksin. Hermot vain menee, kun tekosyyksi valitaan jonkun kuolema. Ja taas uusi pullo korkaan alas janomattomaan tuskaan.. Teenkö siis väärin, kun en pidä omaan yhteen vanhempaani yhteyttä kun toisessakin vanhemmassa on joskus välillä kestämistä? En ikinä halunnut valita teidän kahden väliltä, mutta loppupeleissä se oli aika helppo valinta. Ehkä olen heikko, mutta en halua tuhota niitä hyviä muistoja jotka minulla vielä on hänestä. Tietty rakastan häntä, mutta aika ja tuntemattomaksi tuleminen on tullut jo tielle. Joskus elämä ei ole niinkään reilua ja ruusuilla tanssimista.