Rohkeus voi ilmetä monella tapaa. Miulla se ilmenee lähinnä uteliaisuuden kautta. Ja tänään annoin rohkeudelleni vallan. Täytyy kyllä myöntää, että kannatti! En kadu mitään, enkä aijo myöskään katua, jos ystävyys ei jostain syystä toimi. Yleensä olen ujo, mutta tänään se ujous ei kestänyt kauaa. Oli ihme, että kykenin hymyilemään takaisin, puhumaan ja nauramaan mukana. Oli se niin hauskaa! Joskus haluaisin olla vain hiljaa katsoa miten aurinko laskee tiilikattojen taakse ja vain seistä parvekkeella tupankan savuun lumoutuneena, sanomatta mitään takaisin. Normaalisti sulkisin silmäni, enkä toteuta hulluja päähänpistoksiani. Tänään oli poikkaus päivä. En halua elää elämää, jossa ei olisi sisältöä. Jos ei ole sisältöä, niin sitä on sitten tehtävä itse! Tavalla tai toisella. Ja aina se ei onnistu.. Mutta luovuttaa ei kannata, ei elämä sitä varten ole että luovutetaan ilman yrittämistä! Aina en ole rohkea, en ole se jääräpää ja silti huolestun helposti ja saavun paikalle. Miksi minä olen tälläinen? Oma äitini ei opettanut minua tälläiseksi, saati sitten isä. Mutta minä en aijo muuttua, minä vain olen yksinkertaisesti tälläinen, pienen sydämen omistaja.