Mitä Joulu on minulle? Kysyn tätä melko useasti itseltäni, pohdin sitä. Joulu on yksin olemista, joulu kaukaa katsomista, joulu on odottamista, joulu on ohi menevää riemua, joulu on mitä kullekin on. Minun joulut ovat kyyneliä, muistelua, odottamista joka päättyy mielipahaan. Jo kolme joulua peräkkäin! Viime joulu oli katasrofia.. Oli suuret puheet mitä tehdä, mutta puheet jäivät puheeksi. Nytkin odotan taas innolla minkälainen joulu tästä tulee, vaikka pelkäänkin sen samaistuvat kolmeen viimeiseen. En halua tulla kavereille riesaksi. Minusta joulu pitäisi viettää perheen kesken! Mutta viime joulut, jos kolmea joulua verrataan peräkkäin.. Onhan niissä aina ollut hyvää, edes hiukkasen. Suren sitä kun rakkaimmista rakkaimmat lupailevat asioita kuten: vietetään mukava hiljainen joulu.. Eipä sitä joulua vain vietetä. Ehkä olen kasvanut jouluilosta yli, en haluakaan sitä viettää kun tiedän jo valmiiksi mitä saan odottaa. Lisää särkyneitä lupauksia. Pelkään, että isä taas päättää vetää lärvit kuten viime jouluna.. Rehellisesti sanottuna en edes muista milloin vietin mukavan joulun perheen kesken! Tiedän, että isällä & siskollani on omat suunnitelmansa, ja tiedän myös senkin että isän sekoilut eivät vain satuta minua. Jopa oma pikkusiskoni pelkää, että jäisin ypöyksin jouluaattona. No se ei olisi ensimmäinen kerta! Viime jouluaattona melkein kävi niin, kunnes paras ystäväni kutsui minut heidän luokseen toisena päivänä eli jouluaaton jälkeisenä päivänä. Vietin ehkä maailman parhaimman joulun siellä, tietäen että en olisi yksin. Eikä tästä ole helppo kirjoittaa. Tuntuu kuin maailma sortuu rikottujen lupauksien keskellä. Suoraan sanoen kaikki joulut ovat menneet melkein aina päin prinkkalaan! Kun isovanhemmat kuoli pois, se oli isälleni kova paikka ja on yhä vieläkin. Joulut ovat mitään sanomattomia. Enkä osaa enää niinkään odottaa. Se on nykyään minulle joulukorttien kirjoittamista ja hyvää joulua tekstiviesteillä saamista. Mutta onko se niin paljon pyydettyä, että saisin viettää mukavan rauhallisen joulun siskoni ja isäni kanssa? Toivon sydämeni juuria myöten, että tämä joulu poikkeaisi, eikä samat kolme joulua tekisi paluuta. Se, että en ole enää väleissä omaan äitiini on jo kova paikka niellä/hyväksyä. Mutta se, että tälläinen etääntyminen varsinkin joulun alla on jo surullisinta mitä tiedän. Haluan viettää mukavan, joulun jonka aikana minun tai siskoni ei tarvitse muistella mielipahana sitä miten se päättyi, tai sitä jäinkö yksin toisten siipien suojaan. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, kun sanon että haluan viettää joulun isän ja siskon kanssa. Ja silti urhea ratsuväkeni saapuu viime minuuteilla pelastamaan minut kyyneleiltä. He tietävät, että minuun sattuu, he tietävät että en ole aina niin vahva kuin annan ymmärtää. Ja kyllä kai hekin ovat pahoillaan siitä miten saan aina vain olla yksin. En seurustele niin kuin siskoni, joten en voi oikein viettää joulua kenenkään speciaali tapauksen kanssa, paitsi sitten taas niitten jotka tietävät tämän pienen perheongelman, joka on syntynyt tavaksi. Tiedän, että en ole yksin. Minulla on aina joku jonka luokse voin mennä viettämään joulua, mutta se ei ole sama asia kuin oman perheen kanssa. Ja sori tää ihan hirvee purkaus, mutta kyllä tämä kirjoittaminen julki kummasti oloa keventää. :D