Mä olen aina ollut sinulle hyvä ystävä.. Ehkä olet kyllästynyt minuun viiden vuoden aikana? Sori jos en suunnittele menojani mieleiseksesi, kun et itse pysty olemaan avoin ehdotuksilleni. Niin miksi mun pitäisi aina olla se joka miellyttää sua? Sulle ei näytä mikään kelpaavan ja sitten pistät yllättäen välit poikki selittäen etteikö mulla ole aikaa sulle?! Mitä vittua? Sulla on aina menoja, kun yritän nähdä sua. Ja usein miten on mullakin menoja, mutta hei mullapas on sentää elämä elettävänä. Mä en yritä loukata sua. Mutta ne tekstarit, mitä vittua, oikeesti? Sä et taida ymmärtää miten paljon ne mun mieltä satutti. Ihan oikeesti kuka lähettää sellaisia tekstareita jossa toteaa ettei sittenkään olla ystäviä viiden vuoden jälkeen? Ja kaksi saman kaltaista viestiä peräkkäin samana päivänä, jossa sä vielä huomautat sen verran, että mä olen syypää siihen etten näe sua? Joo sori, että sairastuin ja yritin pyytää anteeksi sitä etten voinut nähä sua silloin kun itse halusit. Mutta ei niin ei.. Mun anteeksipyynöt ei kelpaa. Mä myönnän, että mulla paloi hermot ja poistin sinut fb:stä, ja kaikilta muilta kaverilistoilta. Eikä mee kauaakaan, kun lähetät mulle viestin ja kysyt vointiani sekä sitä että nähtäisiinkö.. Hei eiks meiän välit menneet jo poikki? Sä olit se joka sanoi hyvin selvästi ettet välttämättä halua olla ystäväni enää jne.. Enkä mä jaksa olla pompoteltavana, (kiva ollaan ystäviä, ei sittenkään olla, eiku hetkinen ollaan vaan).. Anna mun olla! Jos multa kysytään, niin sä se tässä oot tekopyhä enkä mä. Jos on mieltä painavia asioita niin niistä puhutaan ei tekstata! Sun se tässä täytyisi pyytää multa anteeksi eikä toisinpäin.. :(

No näin mä ajattelin kertoa hänelle, mutta enpäs uskalla.. Kuka tietää miten vihaiseksi hän tulee mulle? Parempi vaa antaa vihotella. Parempi vaa antaa olla. Nyt on käynnissä mykkäkoulu, ja saa nähä miten kauan tää kestää. Mut yks asia on varma, tää ystävyys ei tuu ikinä ennalleen. Ja musta tuntuu pahalta, mä haluisin korjata kaiken mutta jos teen sen, niin sitten sama asia tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Vihotelkoot, miettikööt omaa tekoansa, mä olen ainakin miettinyt ja pyytänyt anteeksi. Kumpa voisin sanoa samaa susta. Ja jos sä luet tämän, niin tietäisit hävetä itseäsi.