Eilen oli oikein kunnon vitutuspäivä, semmoinen etten millään olisi jaksanut nousta sängystä. Ja kaverikin siinä sivussa yritti parhaansa mukaan piristää tässä toisessa ongelmassa. Se kuunteli ja neuvoi, eikä koskaan sen kerronnan aikana keskeyttänyt. Just tälläisiä kavereita mulla saisi olla enemmän! Kiitos, että jaoit ajatukseni. Tänäänkin oli hauskaa nousta jo klo 7:22 ja lähteä ulkoilee 8:30. Tuli otettua mukavia kuviakin lenkkireissulla. Ja mikä parasta migreeni on ohi! On se jännä miten jotkut ihmiset saavat mulle niin pahan päänsäryn aikaan, että huhhuh.. Eikä sille tietenkään mitään voi. Ja siihen ei sitten mitkään lääkkeet tai ulkoilu tunnu auttavan! No tänään on ollut onneksi paljon parempi päivä, ja varmaan ihan senkin takia ettei tää yks ole eilisen jälkeen edes yrittänyt ottaa muhun mitään yhteyttä puhelimitse. Enkä edes tiedä mitä vastaisin, vaikka olisikin soittanut.. No se on sitten sen murheen aika, kun se tulee kohdalleen. Ehkä hätä keinot keksii, vai mitenkäs se sanonta nyt meneekään.. Kumpa.. Se vaa osais käyttää välillä omia aivojaan ja tajuaisi, että tää ystävyys oli tässä. Ettei sitä enää kannata pelastaa! Ja mä tässä yritän toimia järkevästi, yritän olla se joka satuttaisi vähemmän. En kaipaa lähelle enempää tekopyhiä ihmisiä. Olen kurkkua myöten saanut tarpeekseni niistä! Onko se niin väärin, että vähennän verkostostani yhden ihmisen verran? Ihmisen jonka luulin tunteneeni viiden vuoden ajan itseäni paremmin? Mutta en mä tunne sitä enää. En kai koskaan tuntenutkaan?! Kuten huomasinkin, olen tosiaan kurkkuani myöten tätä pään vaivaamista! Stressaan ihan liikaa muutamien ihmisten kohdalla, vain yksi näistä kolmesta on tehnyt huomattavan parannuksen. Mikä on helvetin hyvä asia, sillä meinaa olin varma että joutuisin pistämään välini poikki lopullisesti. Mutta sit tulee nyt tää toinen? Ihan oikeasti? Miks? Miksi nyt? Miks kaikista ihmisistä just sinä alat olemaan tämmöinen tekopyhä-paskakasa? Myönnän, että menin joissakin asioissa liian pitkälle kuten peruin yhteisiä menoja. Mutta aina kun peruin, en ikinä valehdellut. Ja tässä tulee se iso seinä sun ja mun väliin. Sä et halua, että peruisin niin usein menojamme.. Sori mutta elämä ei toimi niin. Ei aina voi saada kaikkea mitä haluaa! Ja kun yritin eilen kertoa sinulle tämän niin kauniisti, kuin omasta mielestäni osasin, niin olit taas sitä mieltä että tää oli tässä, hyvästi. Tekstasin takaisin: ''ok, kiitos tiedosta''. Eikä mee kovin kauaakaan, kun lähetät uuden viestin. Ollaanks me vielä ystäviä? Joten tulin päätökseen, että sulla ei nyt oo ihan kaikki kotona.. Noin kuukausi sitten ilmoitit ihan tyhjästä, että kaveruus oli tässä, ja kuukautta myöhemmin yrität taas esittää hyvää ystävää?! Okei, sulla on ehkä henkisiä ongelmia, tai jotain kun et itse näköjään tajua omia vastauksiasi, tai sitä mitä olet mennyt tekemään. Mä olen valmis lyömään hanskat tiskiin ja luovuttamaan. Mulle on kuule ihan sama mitä päätät, mutta tulos tulee silti olemaan sama. Jos oltais kavereita, se ei kovin kauaa kestäis. Varmaan riideltäis enemmän? Joten jos tulee se aika taas miettiä miten tässä pitäisi edetä, aion ihan suoraan sanoa mieltä painavan asian. Tää oli nyt tässä, ota tai jätä. Mutta mä en ala enää sun kanssas kaveeraamaan! Koska et osaa päättää asioita, kuten sitä että ollaanko me ystäviä vai ei, suututko mulle turhan päiväisistä asioista, aijotko taas esittää sitä parasta kaveria yllä maan.. No mulla on onneks sua järkevempiä kavereita! Ja on se kumma, jos et ole jo huomannut että olen sut kaikilta kaverilistoilta poistanut kuten fb:stä, irc:stä, s.postista, mesestä, kännykästä.. Ja pitänyt mykkäkoulua yli kuukauden jos eilistä ei lasketa! Niin että mua ei kannata turhasta suututtaa, tai sitten sun huumorintaju on surkea jos heität vaa vitsillä että tää olikin tässä jne..? Kumpa voisin painaa delete -nappulaa ja unohtaa kokonaan sinut ja tämän turhan päiväisen kahjon riitelymme! Kumpa elämä olisi joskus vähän helpompaa! Kumpa saisin asiani korjattua ja jatkaa eteenpäin! Asioilla on tapana järjestyä joko hyvällä tai huonolla tavalla.. Mä vain haluan tämän yhden asian päätökseen. Onks se niin paljon pyydettyä? Onko?