Hmm.. Eilen.. eilen.. eilen.. Perkele! Niin joo, nyt muistankin! Hyvä minä, yritä tässä nyh kertoa teille eilisen kantaanottoni, ku en aluksi meinaa muistaa mitä pitikään kirjoittaa tänne.. Hah! Oon niin valopää aina välillä, eiku hetkinen lahopää..? Eli siis joo, töissä tuli luettuu semmoinen artikkeli jostain ammattilehdestä, että mitä nuorempi sijoitetaan huostaan karkaa todennäköisemmin sijoitetusta perheestä/laitoksesta. Yep. Pitää paikkaansa! On nähty omin silmin ja jopa koettu. Itse hain nuorempana oikeutta karkaamisellani. :D Mutta toiset taas haki ongelmia.. On se jännä miten tää valtio toimii, tai pikemminkin nuorten ajatusmaailma. Halutaan pois kotoa, tai hakeudutaan huonoon seuraan joista seuraa aina lopulta ongelmia. Ei sitä aluksi varmaan ajattele, mutta kun jää rysän päältä kii tai ongelmat alkaa myöhemmällä iällä näkyä. Niin aijai sitä tuskaa ja itkua. Sitten sitä tulee mietittyä -mitä helvettiä tuli tehtyä fiiliksellä, ja taas sama toiminta jatkuu! No jotkut onnekkaat pääsevät eroon tästä noidankehästä, mutta taas toiset eivät välttämättä olekaan niin onnekkaita kuin aluksi luulevat olevansa! Paitsi, että mä olin onnekas. Olin se kiltti tyttö, joka osasi käyttää järkeä (aina välillä).. No mitä nyt tulee listattua tähän, en nuorempana koskaan juonut alkoholia, en ikinä tupakoinut, en hakeutunut huonoon seuraan. Tein kaiken minkä aikuiset vaa käski tehä, kuten pidin säännöistä kiinni, tottelin, pidin arvosanat kutosta ylempänä.. :DD Ja miusta ''kasvoi'' ihan fiksu likka. Kai? Täytyy kyllä myöntää, että ellen olisi joutunut lastenkotiin nuorena, nii en varmaankaan olisi nyt tälläinen kuin olen tällä hetkellä. Ainut asia jonka olen huomannut itsestäni aina selvemmin, niin en päästä ketään tarpeeksi lähelle. Kai se varmaan heijastuu jotenkin mun menneisyydesta vaikken koe sitä niin. Tätä on niin vaikea pukea sanoiksi.. Siis tarkoitan sitä, että nuorena oli vaikea päästää ketään elämään/lähelle. Ja nyt 21 vuotiaanakin huomaan sen saman taakan harteillani. Joistakin asioista ei vain pääse eroon.. Mä en varmaan pääse tästä. Ehkä?

Tänään shoppailin, ja rahaa tietysti kului. Minä fiksuna ihmisenä menin ja ostin himoitsemani pipon joka maksoi öööö.. 35 €.. Tiedän, mitä helvettiä?! Kuka täysjärkinen, kuten minä maksaisi NOIN PALJON yhdestä villapiposta??? No tietysti MINÄ! Mutta se oli niin ihana ja pakkohankinta! No ostin ihana pitkähihaisen (raidallisen) paidan 15 €, ja farkut 13 €. Ainut asia mikä piti ostaa oli paitoja, ja no en löytänyt kuin yhden ja kaikki muut joita katselin niin ei Hallellujah sentää.. Ne hinnat.. Ne hinnat.. Hipoo melkein taivaita.. Ja sitten ostan sen pipon.. :DD No yksinkertaisesti rakastuin siihen viime kerralla jota kävin sovittamassa sitä ja päätin jo silloin hankkivani sen, ja nyt no ostin sen. Tattadaa!!! Seuraava ostokseni taitaa olla läppäri, mutta sen näkee sitten.. :)