No kukapa ois uskonu, mä rämmin metsässä parhaan kaverin ja rattaiden kanssa. Toisin en ihan niitä työnnä, vaa se on kaverin homma. Sen lapsi, ei mun! :D Ihan hirveän ylämäen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki ja mä aattelin että ei helkutti, eihän tästä nyh tuu mitään! Ja sitten se mun kännykkä alkaa soimaan. Vieras numero! Vastaan: Haloo! Ja viiden minuutin päästä rämmin frendin luokse ilosta kiljahdellen. Mulle tarjottiin haastattelua, ja voi olla että pääsen vihdoin viimein töihin ainakin seuraavaks kuudeks kuukaudeks. Siinä sitten itkettiin ja naurettiin sydämen kyllyydestä. Ens viikolle ois haastatteluaika. Ja sydän takoo kuin hullulla! Pitkän kävelyn jälkeen käväsin kotona ja menin saman frendin luokse kylään. Syötiin tosi hyvää ruokaa, jota hän oli laittanut. Namnam! :) Ja sitten taas soi puhelin. Meen toiseen huoneeseen puhumaan. Ja.. Tattadaa, mulle tarjottiin taas haastatteluaikaa samaan työhön, mutta eri paikkaan! Siis wau! Nyt mulla on kaks haastattelua ens viikolle. Ja mä pistin vasta eilen ne työhakemukset menemään! Nyt pitäis enää selviytyä työhaastatteluista ja toivoa parasta. Ois se meinaa ihanaa, jos pääsis töihin pitkän tauon jälkeen. Tai no siis viiden kuukauden jälkeen.. Heh. No ainakin löytyy töitä, se on pääasia. Nyt saa enää nähä mitä tapahtuu, elikkä peukut pystyyn siis! :)