Itkeminen tekee välillä hyvää. Itkin tänään pitkästä aikaa ja annoin kaiken vain tulla yksinkertaisesti ulos. Pahojen asioiden pitäminen sisällä tekee hallaa ja kunnon paineen alla sitä vain murtuu kyyneliin. Olen huomannut ainakin omalla kohdallani sen, kun itken niin tunnen olevani elossa. (Ainakin joskus). Lapsuudessani sattui ja tapahtui kaikenlaista, kävin läpi useammankin trauman. En sanoisi itseäni vahvaksi persoonaksi, mutten myöskään kuvaisi itseäni heikoksikaan. Olen siltä välimaastosta. Luulisin. Ystäväni usein miten kuvaavatkin minua vahvaksi persoonaksi, mutten itse vain sitä näe. Ehkä asia on näin. Ainakin toivon, että he ovat oikeassa ja minä väärässä! :)