Tervehdys pitkästä aikaan, oliko ikävä juttujani? :) No toivottavasti ei ollut OLI. Tässä on tapahtunut, vaikka mitä kaikkee.. Pääsen soventavuuskokeeseen, lähihoitaja koulutukseen liittyen. Kyllä hieman jännittää, ylihuomenna ois tarkoitus mennä sinne. :3 Tää tulee niin tarpeeseen, koska toissapäivänä tuli tasan vuosi täyteen siitä, kun jäin työttömäksi.. Joten ois aika ihanaa päästä tekemään ees jotain!! Ei kukaan JAKSA loputtomiin OLLA työtön/neljän seinän sisällä. No en ainakaan minä jaksa! Olin tänään pitkästä aikaan isukin luona visiitillä systerin kera. Voi, että meillä oli hauskaa! :3 Vietiin mm. iskälle synttärilahja. (Oli pyytänyt/toivonut autoonsa ensiapu- pakkauksen). Ja siihen lisäks ostettiin Ilkka Remesin pokkari: ''Shokkiaalto''. :) Ja nyt olen päättänyt kiven kovaan, että kyllä se lemmikkihanke tulee käymään toteen. Viimeistään ensivuoden puolella kesään mennessä.<3 Kun ilmoitin asiasta, nii heti sisko ja isukki olivat kannustavalla tuulella/mielissään uutisesta. Sisko lupasi jopa auttaa kissanhoidossa, jos tulee tarvetta! :) Ja iskä lupasi auttaa asentamaan kanaverkon parvekkeelle. Vaikka asunkin yksin, nii on hyvä tietää että oma perhe on tukena, ja hengessä mukana. Lemmikin hankinta on omalla tavallaan aika iso asia, ja siihen on sitouduttava loppuun asti. Ja olen aina halunnut oman kissan. Itseasiassa meillä oli ennen kissa nimeltä Karoliina/Karolina, (äidin nimeämä).. Mutta.. Se annettiin pois, koska isä sai allergian. Mutta se ehti asua meillä semmoset vajaat 6 vuotta. :) Olisin itse ottanut kissan omiin hoiviini, mutta juuri silloin en vielä asunut omillani, vaan lastenkodissa (joskus aikoinaan). Nyt oon toisin asunut jo semmoiset 5 vuotta omillani/yksikseni, ja ihan kivaa se on ollut. Ensimmäiseen vuokrakämppään ei saanut ottaa lemmikkiä, ja se harmitti TOSI paljon.. Asuin kolme vuotta siinä yksiössä, ja sitten muutin n. 2 vuotta sitten isompaan vuokrakämppään/kaksioon. Ja nyt ois jopa tilaakin ainakin sille yhdelle lemmikille/sydänten sulattajalle. Ja tähän kämppään saa ottaa lemmikin!<3 x) Ilmoitin jopa omalle kummitädillenikin, että kyllä nyt se tapahtuu, mä aijon hankkia kissan! Mun suku kertakaikkiaan rakastaa lemmikkejä, ja onko se nyt mikään ihmekkään? Mulla/siskolla on ollut 2 adoptio-rottaa, ja kissa jotka siis asuivat isän luona. Mutta kyllä me niitä hoivattiin, vaikkei asuttukaan kotona kaiken aikaa. :) Lemmikit jättää sydämeen tietynlaisen tassunjäljen, muiston.<3

Ja eilen päätin sitten fiksuna likkana irroittaa jouluvalot pois parvekkeen kaiteelta, (jotka siis olivat olleet kaiteessa kiinni semmoisen vuoden verran), ja siirsin ne semmoiseen putkeen kiinni (yhä perkeella, mutta ulkona). Näyttää paljon paremmalta. :) Ja valot ihme kyllä toimii!!! :D On se jännä ettei pikkulinnut oo niitä yrittäneet syödä.. Vaikka aika likaiset ne oli.. Yöööök... Pesin varmaan käsiä tulikuumalla vedellä semmoiset viitisen minuuttia.. Ja toissapäivänä mun yks hyvä ystävä synnytti terveen poikavauvan, (toisen lapsen). :3 Eli kaikkee ihanaa on vaan tapahtunut näiden muutamien kuukausien aikana. :) Niin ja eilen aloitin kaulahuivin neulomisen, oli ensin tuskaa semmoiset kolme tuntia kun kokoajan olin purkamassa ja luovuttamassa ja aloittamassa alusta jne.. Ja sitten se visio siitä minkälaisen haluan siitä tehdä iski aamu 5 aikaan mieleen. No nyt se näyttää peruukilta, mutta kai mä tästä jotain upeeta saan aikaan.. I hope so. xD No tähän on varmaan hyvä lopettaa tämä kirjoitus. :)