Ja tässä se tuli, vuosia mittaan. Jippii ääni pääni sisällä hiljaa huutaa, mutta tunne on kaikkea ihan muuta.. Pitihän niitä juhlia, mutta juhlinut niitä en. Kaverilla yöunet olivat jääneet väliin, toki uskon sen, koska tiedän. Kenenkään elämä ei ole yksinkertainen tai ruusuilla tanssimista. Niin ja sitten jäin työttömäksi, ja olo tuntuu jotenkin huteralta. Ihan kuin en saisi mistään kiinni. Kai jokainen kokee jäävänsä joskus loukkuun, siihen tietoon että eteen tulee esteitä tai juuri sillä hetkellä ei ole mitään mistä voisi taistella. Minä taistelin ja hävisin. Ei tämä työttömyys minua niinkään harmita, olin harjoittelijana sen 6kk ja heillä ei ollut tarvetta palkata minua sinne. That's it. Ja sitten ois joulu-aattokin tulossa, no okei siihen on niinku 18 päivää jäljellä, ja sen jälkeen siitä laskettuna eteenpäin ois 9 päivää niin muutan kaksioon. Vähän isompaan vuokra-asuntoon. Bonuksena tiedän sen, että tuki ja turva on lähellä. Mutta onhan minulla suunnitelma! Aion niin sanoa työttömyyden kirteelle EI ja jos en saa töitä niin hitto miehän aloitan sitten oppisopiksella jossain. Ajatuksina on ollut, että voisin lukea uuden ammatin ja paras idea olis se suorittaa oppisopimuksella, koska miehän olen jo lukenut yhden tutkinnon. Niin kai siitäkin on jotain hyötyä? Olen jopa tullut siihen päätökseen, että ennen selvisi paljon vähemmällä. Nykyään pitää tehdä enemmän ja kokoajan kouluttaa itseään joko lukemalla uuden ammatin tai kohottaa statustaan esim. ammattikorkeakoulussa. Ja onhan sekin mahdollisuus käyny mielessä, että menin ''nolaamaan'' itseni ammattikorkeakouluun.. Juu, EI. Ei kiitos! Semmoiset koulut on tarkoitettu niille, jotka haluavat kokoajan yletä korkeammalle ja korkeammalle. Minulla oli rytmi johon mitoitin koko elämäni, kalenteri buukattuna. Mutta nyt en tiedä mitä helvettiä olen tekemässä, tai missä näkisin itseni viikon päästä? Tuntuu oudolta, kun elämä ei ole sitä mitä se ennen oli. Ja sitten leikin aina silloin tällöin salapoliisia kun selvittelen missä äitini voisi olla. No ainakaan hän ei ole kuollut, se tieto vähän lämmittä mieltä. Ei tarvitse murehtia ainakaan hautajaisia. Ja oishan miulle ja pikkusiskolleni poliisi jotain jo ilmoittanut jos äidilleni olisi tapahtunut jotain. On vain pieniä murheita, joista pian kasvaa isoja huolen aiheita. Ja niihin pitäisi pureutua. Ole positiivinen niin kyllä kaikki asiat järjestyy, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin se kyllä toimii. Aina on asiat ollut hyvin. Vielä ei ole tullut sellaista estettä eteen minkä yli taikka ali tai edes kiertämällä ei pääsisi ohi, niin silloin olen mennyt vaikka väkisin läpi.